Haaveiletko päivästä virtaavien kalavesien äärellä tai tekisikö mielesi päästä vaikka pilkille? Hyvä – kalastus on erinomainen harrastus. Tässä artikkelissa teemme katsauksen erilaisiin kalastuksen muotoihin sekä niissä käytettäviin tarvikkeisiin.

Onkimisesta on hyvä aloittaa

Kokemattoman kalastajan on kenties parasta aloittaa lajin saloihin perehtyminen perinteisestä mato-ongesta. Se on varsinkin lapsille hyvä ensikosketus kalastamisen maailmaan. Mato-onginta on edullista eikä siinä tarvita sen kummempia välineitä. Ongen voi rakentaa tarvittaessa vaikka itse, mutta varsinkin kesäisin miltei joka kaupasta ja huoltoasemilta löytyy edullisia vapoja ja onkilaitteita.

Onkimisessa käytetään noin 3–6 metriä pitkää vapaa, joka on yleensä valmistettu lasi- tai hiilikuidusta. Vavat ovat kohtalaisen edullisia ja kevyitä, ja varsinkin aloittelijan kannattaa valita teleskooppivartinen vaihtoehto, joka sujahtaa pieneen tilaan. Onkijan pituus määrittelee vavan pituuden: esimerkiksi lapselle käteen ei liian pitkä vapa sovi, sillä sen hallinta voi tuntua vaikealta.

Ongen vapaan kiinnitetään siima, jonka päässä on koho, koukku ja paino. Erilaisia siima- ja koukkuvaihtoehtoja on vaikka millä mitalla, mutta edullisimmillakin tuotteilla pääsee hyvin alkuun – onhan onkimisessa yleensä tärkeämpää luonnosta ja hiljaisuudesta nauttiminen kuin varsinainen saalis.

Painota koho siten, että pinnan ylle jää näkyviin kohosta vain antenni tai osa siitä. Yleisin syötti ongessa on tavallinen mato, mutta muitakin syöttejä voi koittaa. Mato pujotetaan koukkuun elävänä, ja veden alla se houkuttelee kaloja luikertelullaan. Muista, että pienet kalat eivät nappaa liian isoon koukkuun tai matoon.

Mato-ongella vedestä nousee useimmiten ahvenia, särkiä, kiiskiä ja lahnoja, mutta onpa joku hauenkin joskus ongella saanut. Usein onkikalat ovat liian pienikokoisia ruokakaloiksi.

Parempi saalis heittokalastuksella

Mato-onkea paremman saaliin saa todennäköisesti heittokalastuksella, mutta se onkin lajina jo hieman haastavampi. Suosittuja heittokalastuskaloja ovat esimerkiksi hauki ja kuha. Heittokalastus jakautuu moniin alajaostoihin: jigikalastuksessa jigin eli syötin annetaan painua kelauksen välissä pohjaan, ja joessa vaappukalastettaessa siimaa kelataan hitaasti sisään, jotta vaappu ui luonnollisen oloisesti.

Heittokalastuksessa käytettävät välineet valitaan kalastusmuodon mukaan. Vapa on noin 2,1 metriä pitkä hiilikuituinen tai sekoitemateriaalista valmistettu. Tärkein osa heittokalastusta on kela, joita on kolme eri tyyppiä: umpikela, avokela ja hyrräkela. Helpoin käyttää on umpikela, mutta avokelalla heittoon saa enemmän pituutta. Hyrräkela on kokeneempien kalastajien suosima ja siihen mahtuu enemmän siimaa.

Siima valitaan kalastustavan ja usein myös halutun saaliin mukaan. Osa siimoista kestää paremmin hankausta ja joitain on helpompi käsitellä. Mitä ohuempaa siima on, sitä enemmän sitä mahtuu kelaan – ja sitä pidempiä heittoja voit tehdä.

Heittokalastuksessa käytetään vieheitä, kuten lippoja, jigejä, vaappuja ja lusikoita. Harrastuksen voi hyvin aloittaa muutamalla lusikalla tai lipalla, joihin useimmat kalat tarttuvat hyvin. Jigit ovat pehmeitä, syötin ulkonäköä imitoivia vieheitä.

Vetouistelussa mennään eteenpäin

Vetouistelulla tarkoitetaan soutu- tai mökkiveneestä uistelua: vieheet lasketaan noin 4–70 metrin päähän veneen perästä, ja veneellä edetään rauhallisesti eteenpäin. Tässä voi käyttää vain yhtä vapaa kerrallaan, mutta kokeneet hallitsevat samanaikaisesti jopa 20 vapaa, jotka on kiinnitetty veneen vapatelineeseen.

Vetouistelussa käytettävä vapa voi olla painavampi ja jäykempi kuin heittovapa, ja sen pituus on yleensä reilut pari metriä. Useimmin vetouistelussa käytetään vieheinä vaappuja ja lusikoita. Veneeseen on hyvä pakata mukaan riittävän suuri haavi ja nostokoukku saaliin nostamista varten.

Pilkkiminen on jokamiehenoikeus

Talvella yleisempään pilkkimiseen ei tarvita kalastuslupia, mutta esimerkiksi lohen kutupaikoilla pilkkiminen on usein kielletty. Välineenä pilkkimisessä käytetään 10–20 senttiä pitkää pilkkivapaa, ja siiman päässä pysty- tai tasapainopilkkiä. Syötiksi kelpaa vaikka kärpäsentoukka. Koska pilkkiminen tapahtuu talvisaikaan jäällä, on mukana aina hyvä olla naskalit ja köyttä.